Ympäristön huomioiva tuotantotapa

Kasvihuonetuotantoon, kuten alkutuotantoon yleensäkin, liittyy merkittäviä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia.

Kasvihuoneviljelyssä pyritään aina tuotantopanosten mahdollisimman tehokkaaseen ja tarkkaan hyödyntämiseen, oli kyse sitten lämmöstä, valosta, ravinteista tai vedestä. Viljelytekniikka ja viljelijöiden osaaminen ovat Suomessa maailman huippua. Kehityksen ansiosta satoa saadaan enemmän samalta pinta-alalta kuin vuosikymmen sitten.

Energiankäyttö

Kasvihuoneissa käytetään lämmitysenergiaa sekä sähköä valotukseen ja muuhun automatiikkaan. Lämmitysenergiaa tarvitaan erityisesti ympärivuotisessa tuotannossa, mutta myös kausituotannossa. Lämmitysenergia tuotetaan tavallisimmin kasvihuoneiden yhteydessä olevissa lämpölaitoksissa, joissa käytetään erilaisia polttoaineita.

Sähkö on kasvihuoneissa eniten käytetty energiamuoto. Eniten sähköenergiaa käytetään valotukseen ympärivuotisessa kasvihuoneviljelyssä. Lämmitykseen käytetään eniten polttohaketta, palaturvetta ja kaukolämpöä. Kasvihuonealalla on siirrytty lämmöntuotannossa polttoöljyistä nopeaan tahtiin kotimaisen hakkeen käyttöön. Kasvihuoneyrittäjät nostavat energian käytön vähentämisen yhdeksi tärkeimmistä lähitulevaisuuden toimenpiteistä. Energian käytön vähentäminen on tärkeää kannattavuuden ja ympäristön kannalta.

Enemmän satoa, vähemmän energiaa

Kasvihuonetuotannon tehostumista kuvaa hyvin energian käytön lasku tuotettua kiloa kohden. Vuosien 2004–2008 aikana energian käyttö on tehostunut ja kilo kasvihuonevihanneksia on tuotettu 2,5 kWh pienemmällä energiamäärällä. Vuonna 2008 yhden kasvihuonevihanneskilon tuottamiseen tarvittiin noin 15 kWh energiaa.

Kasvihuoneviljelytekniikka on Suomessa maailman huippua. Viljelytekniikan kehittymisen ansiosta samalta pinta-alalta saadaan enemmän satoa. Esimerkiksi vuonna 2006 kasvihuonekurkun neliösato oli keskimäärin 40 kiloa, vuonna 2015 neliöltä saatiin keskimäärin 73 kiloa kurkkua. Vastaavat luvut tomaatilla ovat 33 kiloa ja 38 kiloa. Talviviljelypinta-alan kasvaminen on omalta osaltaan vaikuttanut keskisadon nousuun. Mutta esimerkiksi kurkun kohdalla ympärivuotisen viljelyn pinta-ala oli vuonna 2006 sama kuin se oli vuonna 2015.

Kasvihuonetuotteiden ilmastovaikutukset

Kasvihuoneala on selvittänyt ensimmäisenä toimialana Suomessa keskeisten kasvihuonetuotteiden hiilijalanjäljen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuksessa tehtiin vuonna 2013 ilmastovaikutuslaskenta viidelle kasvihuonetuotteelle. Tutkimuksen pohjalta kasvihuoneviljelijöille kehitettiin laskuri, jonka avulla viljelijät voivat selvittää oman tuotantotapansa hiilijalanjäljen ja ilmastovaikutuksen. Laskuri on tarpeellinen, sillä ilmastovaikutukset vaihtelevat yritysten välillä merkittävästi. Kesäkuukausina viljeltyjen kukkien ja vihannesten päästöt voivat olla vain neljänneksen keskitalvella tuotettujen tuotteiden päästöistä, sillä talvikuukausina lämpöä ja sähköä tarvitaan lämmitykseen ja valotukseen.

Veden käyttö

Vesivarojen suojelu ja hyvä hallinta ovat globaalisti yksi tärkeimmistä haasteista nyt ja tulevaisuudessa. Suomen vesivarat ovat runsaat, joskin paikallisella tasolla talousvedestä voi olla ajoittain niukkuutta. Suomi on vesivarojen hallinnan mallimaa.

Vesijalanjälki on vedenkulutuksen mittari, joka ottaa huomioon käyttämiemme tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren aikaisen kokonaisvedenkulutuksen ja vaikutuksen veden laatuun, vesistöjen tilaan ja muihin vedenkäyttäjiin. Suomen kokonaisvesijalanjäljestä pääosa, 82 prosenttia, muodostuu maataloustuotteiden tuotannosta ja kulutuksesta. Ulkomaisten maataloustuotteiden osuus tästä on 42 prosenttia. Kotimaisten kasvihuonetuotteiden tarkkaa vesijalanjälkeä ei ole määritetty. Kotimaisen kasvihuoneviljelyn vedenkulutus kohdistuu kotimaisiin vesivaroihin.

Lisää kasvihuonealan vastuullisuudesta