Salaatteja moneen makuun

Perinteinen keräsalaatti on suomalaisten kestosuosikki, mutta salaattilajikkeiden valikoima on runsas ja monipuolinen. Kaikkia salaatteja säilytetään +2–5 asteessa, kosteassa ja haihtumiselta suojattuna.

Bataviasalaatti ᅠ(Lactuca sativa var. capitata)
Maukas ja näyttävä salaatti, joka sopii myös koristeluun. Salaattiristeytys, joka on tyypiltään rapea keräsalaatti. Batavian poimuiset ja rapeat lehdet ovat punertavia tai vihreitä.

Cossalaatti
Ks. roomansalaatti

Endiivit
Säilytä endiivit muovipussissa, johon voit lisätä muutaman tipan vettä ehkäisemään kuivumista.
Kähäräendiivi eli friseesalaatti
ᅠ(Cichorium endivis var. crispum)
Kähäräendiivi on läheistä sukua siloendiiville. Eroa on ainoastaan lehtien muodossa; kähäräendiivin lehdet ovat pitsimäiset ja hienopoimuiset. Tuuhea lehtiruusuke voi kasvaa hyvinkin suureksi. Uloimmat lehdet ovat vihreitä, sisimmät heleän vaaleankeltaisia. Kähäräendiivi maistuu voimakkaalta ja hiukan kitkerältä, joten se kannattaa sekoittaa muiden salaattilajien sekaan. Lähinnä salaateissa käytettävä kähäräendiivi sopii mainiosti myös koristeluun.
Siloendiivi
ᅠ (Cichorium endivia var. latifolium)
Myös escariol-salaatin nimellä tunnettu siloendiivi kuuluu väkevän makuisiin salaatteihin. Sileät ja lähes liuskattomat lehdet muodostavat tuuhean lehtiruusukkeen. Siloendiivin kerät voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. Uloimmat lehdet ovat vaaleanvihreitä ja sisimmät keltaisia. Voimakkaan makuista siloendiiviä käytetään salaateissa, tavallisesti johonkin miedonmakuiseen salaattiin sekoitettuna. Siloendiivi sopii myös muhennoksiin.

Japaninkaali
Ks. mitsuna

Japaninpersilja
Ks. mitsuna

Jääsalaatti
Tavallisimmin kaupoissa on ruukkujääsalaattia, joka on rapean keräsalaatin ja lehtisalaatin risteytys. Lehtevä ja rapea jääsalaatti tuo ryhtiä salaattisekoituksiin. Rapeus myös ehkäisee salaatin nopeaa nuutumista. Jääsalaatti kestää jonkin verran lämmitystä.

Lollo bionda
Ks. lollo rosso

Lollo rossoᅠ (Lactuca sativa var. crispa)
Lollo rosso kasvaa löyhärakenteiseksi keräksi. Uloimmilta osiltaan punertavat lehdet ovat poimuisia, rapeahkoja ja reunoiltaan kiharaisen ripsuisia. Kerän sisällä lehdet ovat vaaleanvihreitä. Miedon makuista lollo rossoa käytetään värikkyytensä ja kauniin ulkonäkönsä ansiosta paljon koristelussa ja salaattisekoituksissa. Samannäköinen vihreä salaatti on nimeltään lollo bionda.

Mache
Ks. vuonankaali

Mitsunaᅠ (Brassica rapa japonica)
Myös japaninpersiljana tai japaninkaalina tunnettu mitsuna on peräisin Kiinasta ja Japanista. Lehdet ovat koristeellisen liuskoittuneet reunoiltaan. Mieto mutta aromikas mitsuna sopii oivallisesti salaattisekoituksiin tai sellaisenaan leivän päälle.

Keräsalaatit
Pehmeälehtinen keräsalaatti (Lactuca sativa)
Etelä-Euroopassa, Vähässä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa kasvavasta villisalaatista polveutuva keräsalaatti tuotiin 1400-luvulla Englantiin, mistä se on levinnyt Pohjoismaihin. Nykyään keräsalaatti on yksi suosituimmista salaateistamme. Mieto salaatti muodostaa pyöreän, pehmeälehtisen kerän; lehdet ovat ohuet ja maukkaat. Keräsalaattia käytetään lähinnä tuoresalaateissa, voileipien päällä ja ruokien koristelussa. Säilytä salaatti muovipussissa, jonne on lisätty muutama tippa vettä estämään kuivumista.
Rapea keräsalaattiᅠ (Lactuca sativa var. capitata)
Myös amerikansalaattina ja jäävuorisalaattina tunnettu rapea keräsalaatti on kehittynyt villeistä salaattilaaduista. Omana lajinaan se on peräisin 1700-luvun Ranskasta, josta se vietiin 1890-luvulla Yhdysvaltoihin. Amerikassa salaattia alettiin kutsua jäävuoreksi (iceberg), ja se saavutti suuren suosion. Euroopassa viljely yleistyi toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten miehitysjoukkojen ruokatottumusten myötä. Rapea keräsalaatti kasvaa tiiviiksi keräksi. Lehdet ovat rapeita, paksuja ja meheviä. Salaatin uloimmat lehdet ovat vihreitä, sisälehdet lähes värittömiä. Rapea keräsalaatti sopii erinomaisesti tuoresalaatteihin, koska se pysyy rapsakkana ja kauniina. Sitä voi käyttää myös keitoissa ja padoissa. Lyhyt kuumennus riittää. Rapeuden ja tiukan kerän ansiosta salaatti säilyy muita salaatteja paremmin.

Punasalaatti eli punasikuri (Cichorium intybus var. foliosum)
Italiasta kotoisin oleva punasalaatti on salaattisikurin punalehtinen muunnos. Muodoltaan se muistuttaa amerikansalaattia tai pientä punakaalia. Voimakkaan kitkerästä punasalaatista käytetään vihertävänpunaisten ulkolehtien suojaama punavalkoinen kerä. Punasalaatti sekoitetaan yleensä yhteen mietojen salaattien kanssa. Öljypohjaiset kastikkeet pehmentävät punasalaatin voimakasta makua. Punasalaatti sopii myös hedelmäsalaatteihin.

Punasikuri
Ks. punasalaatti

Romainesalaatti
Ks. roomansalaatti

Romanasalaatti
Ks. roomansalaatti

Roomansalaatti eli sidesalaattiᅠ (Lactuca sativa var. longifolia)
Kiinankaalia muistuttavaa, korkeakeräistä roomansalaattia viljeltiin jo muinaisessa Egyptissä. Myös romaine-, romana- tai cossalaatiksi kutsutun roomansalaatin tummanvihreät lehdet ovat melko suuria, pitkiä ja karkeita. Maultaan se on tavallista keräsalaattia voimakkaampi. Roomansalaattia käytetään yleensä tuoresalaateissa muihin salaattilajeihin sekoitettuna, lisäksi se sopii mainiosti lämpimiin ruokiin.

Rucolasalaatti ᅠ(Eruca sativa)
Rucola on kotoisin Italiasta, missä se kasvaa luonnonvaraisena. Pitkät, kapeat ja ohuet lehdet eivät muodosta kerää. Hienoarominen maku tuo mieleen pähkinän ja retiisin. Rucolan suomenkielinen, mutta harvoin käytetty nimi on sinappikaali. Rucola tuo salaattisekoituksiin hienon maun. Se sopii myös yrttiöljyjen ainesosaksi. Rucola ei kestä pitkää säilytystä.

Ruukkusalaatti
Lehtisalaatteihin kuuluva ruukkusalaatti on pohjoismainen keksintö, jota viljellään turveruukuissa. Ruukuissa viljellään myös värikkäitä salaatteja. Ruukkusalaattia käytetään lähinnä tuoresalaateissa ja ruokien koristeena. Se säilyy paremmin kuin tavallinen salaatti. Säilytä ruukkusalaatti alkuperäisessä muovissaan.

Salaattisikuri ᅠ(Cichorium intybus)
Salaattisikuri muodostaa vaaleankeltaisen, 7–20 cm pitkän suipon lehtiruusukkeen. Lehdet ovat meheviä ja kirpeänmakuisia. Salaatin kitkerä kanta kannattaa leikata pois. Punainen salaattisikuri on vaaleankeltaisen salaattisikurin muunnos, jota käytetään salaattisikurin tavoin sekä raakana että kypsennettynä. Salaattisikuri sopii salaatteihin, keitettynä ruokien lisäkkeeksi ja juustotarjottimelle sekä lämpimiin ruokiin. Voimakasta makua voi miedontaa pitämällä salaattisikuria tovin lämpimässä vedessä. Säilytä muovipussissa pimeässä, sillä valo muuttaa maun kitkeräksi. Ks. myös punasalaatti eli punasikuri.

Sidesalaatti
Ks. roomansalaatti

Sinappikaali
Ks. rucolasalaatti

Tammenlehtisalaatti (Lactuca sativa var. crispa)
Tämän lehtisalaatin muunnoksen lehdet ovat liuskoittuneet tammenlehtiä muistuttavalla tavalla. Salaattia viljellään puna- ja vihreälehtisenä, mutta vihreänkin lajikkeen lehdissä on häivähdys ruskehtavanpunaista. Kookas kerä on löyhä ja tuuhea. Salaatti maistuu täyteläiseltä, mutta ei kitkerältä. Sitä käytetään tuoresalaateissa ja koristelussa. Salaattisekoituksissa näyttävä tammenlehtisalaatti pääsee hienosti esille.

Tatsoi eli tha tsaiᅠ (Brassica chinnsis var. rosularis)
Vitamiinivihannekseksi Japanissa kutsuttu tatsoi sisältää runsaasti kaliumia, magnesiumia ja rautaa. Tummanvihreä tatsoi on maultaan mieto ja tyylikkään aromaattinen. Lehdet kestävät myös kuumennusta. Monikäyttöinen tatsoi sopii mm. salaatteihin ja keittoihin sekä lihan ja vihannesten seuraksi esimerkiksi vokkeihin.

Tha tsai
Ks. tatsoi

Vuonankaali eli mache (Valerianella locusta)
Vuonankaalia viljeltiin jo antiikin Roomassa. Nimestään huolimatta vuonankaali on salaattikasvi. Vuonankaali koostuu pienistä lehtiruusukkeista. Maultaan miedot ja pähkinämäiset lehdet ovat pienehköjä ja lusikkamaisia. Vuonankaali sopii sellaisenaan tuoresalaatiksi tai salaattisekoituksiin. Siitä saa myös kauniita ja maukkaita koristeita ruokiin. Säilytä muovipussissa; vuonankaali ei kestä pitkää säilytysaikaa.