Salaatit

Salaattien tuotanto on kasvanut voimakkaasti, ja salaattien valikoima on monipuolistunut. Perinteisen lehtisalaatin rinnalla tuotetaan mm. jää-, tammenlehti-, lollo rosso- ja salanova-salaatteja. Tuotanto jatkuu tasaisena ympäri vuoden.

Kuluttajien kiinnostus erilaisiin salaattilajikkeisiin monipuolistaa tuotantoa. Uusia lajikkeita kannattaa kokeilla ruoanlaitossa rohkeasti. Kotimainen salaatti päätyy ruokapöytään taatusti tuoreena, kun matka tuottajalta kuluttajalle jää lyhyeksi.

Salaatin viljely muuttui suuresti 80-luvun alussa, kun kouruviljely ja valotettu ympärivuotinen tuotanto alkoivat Suomessa ja muualla Pohjoismaissa. Keräsalaatin tuotanto vähentyi, kun ruukussa viljelty lehtisalaatti valloitti markkinoita. Keräsalaatin suosio on taas kasvussa ja sitä viljellään nykyisin niin kouruissa kuin turvepedissä.

Viljelmillä on siirrytty ympärivuotiseen tuotantoon. Rapeakeräsalaatin suuren suosion vuoksi tuontia ei kuitenkaan pystytä täysin korvaamaan omalla tuotannolla. Suurimmat tuontimaat ovat Espanja ja Ruotsi.

Salaattia jo tuhansia vuosia – rouskis!

Erilaisia salaatteja on syöty tuhansia vuosia. Esimerkiksi roomansalaattia viljeltiin jo muinaisessa Egyptissä.

Nykyisin suosittu pehmeä keräsalaatti polveutuu villisalaatista, jota kasvaa Etelä-Euroopassa, Vähässä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. 1400-luvulla salaatti tuotiin Englantiin, mistä se on levinnyt Pohjoismaihin.

Toisen maailmansodan amerikkalaiset sotilaat olivat viehättyneet rapeaan keräsalaattiin (jäävuorisalaattiin), ja he toivatkin sen mukanaan eurooppalaisiin ruokapöytiin.

Ei pelkkää kanin ruokaa

Perinteinen keräsalaatti on suomalaisten kestosuosikki, mutta salaattilajikkeiden valikoima on runsas ja monipuolinen. Kuluttajien kiinnostus erilaisiin salaattilajikkeisiin monipuolistaa tuotantoa. Uusia lajikkeita kannattaa kokeilla ruuanlaitossa rohkeasti. Salaatti päätyy ruokapöytään tuoreena, kun matka tuottajalta kuluttajalle jää lyhyeksi.

Kaikkia salaatteja säilytetään +2–5 asteessa, kosteassa ja haihtumiselta suojattuna.