Paprika

Kotimaisen paprikan osuus on noin kymmenen prosenttia kokonaiskulutuksesta. Kotimaiset yritykset pystyvät tuottamaan paprikaa touko–lokakuun kysyntään.

Kuluttajat ovat ottaneet kotimaisen paprikan hyvin vastaan. Kaikki vähittäisliikkeet eivät kuitenkaan pidä kotimaista paprikaa valikoimissaan, mikä tekee markkinoinnista haastavaa.

Alhaista markkinaosuutta selittävät myös viljelyperinteen puuttuminen sekä hollantilaisten ja puolalaisten tuontipaprikoiden alhaiset hinnat.

Monipuolinen väripilkku

Paprikoita ᅠ(Capsicum annuum) on monen värisiä, muotoisia ja makuisia. Paprikat jaetaan maun voimakkuuden mukaan makeisiin vihannespaprikoihin ja voimakkaan tulisiin, mausteena käytettäviin maustepaprikoihin. Kaikki paprikat sisältävät kapsaisiini-nimistä ainetta, joka aiheuttaa poltteen tunnetta kipua aistivissa hermosoluissa.

Verraton vihannespaprika

Vihannespaprikat ovat isoja ja joko kulmikkaita, pyöreitä tai suippoja. Maku vaihtelee lajikkeesta toiseen, hyvinkin makeista varsin mietoihin. Vihannespaprikoiden värikirjo on laaja. Ne voivat olla vihreitä, keltaisia, punaisia, oransseja, valkoisia tai mustan sinipunaisia.

Vihreät paprikat ovat raakoja paprikoita, jotka kypsyessään vaihtavat värinsä keltaiseksi tai punaiseksi. Keltaiset ja punaiset paprikat ovat makeita, vihreät ja sinipunaiset paprikat puolestaan kirpeitä.

Vihannespaprikat ovat hyvin monikäyttöisiä. Ne sopivat sellaisenaan syötäviksi esimerkiksi salaateissa, leivän päällä, juustolautasella ja dippivihanneksena. Kypsennettynä paprika sopii niin kastikkeisiin, keittoihin, patoihin, wokkeihin kuin grilliin. Paprikoista tehtävät jauheet ovat tavallisia mausteita ruoanlaitossa.

Ihanteellinen säilytyslämpötila paprikalle on +10–14 astetta. Paprika tulee säilyttää muovin sisällä, ettei se kuivu.

Paprika kotiutui Amerikasta

Monien muiden vihannesten tavoin paprika saapui Eurooppaan Kolumbuksen laivassa. Keski-Amerikassa erilaisia paprikoita oli viljelty jo 3 000–5 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tuliselta maistunutta paprikaa käytettiin aluksi kalliin pippurin korvikkeena.

Euroopasta paprika kulkeutui maustekauppiaiden mukana Aasiaan, jossa sen suosio kasvoi nopeasti. Tulinen paprika onkin nykyään oleellinen osa monia aasialaisia keittiöitä.

Eurooppalaisista erityisesti espanjalaiset ja unkarilaiset ihastuivat paprikaan. Suomen sana paprikakin on peräisin unkarin kielestä; unkarissa paprika tarkoittaa pippuria.

Vasta 1900-luvulla paprikasta kehitettiin miedonmakuisia lajikkeita. Vihannespaprikan suosio kasvoi nopeasti ja Suomessa paprikalla on herkuteltu erityisesti 1960-luvulta lähtien. Paprikan kaupallinen viljely yleistyi Suomessa vasta 2000-luvulla.