Kurkku

Kotimaisen kurkun tuotanto on kasvanut 1980-luvulta asti. Omavaraisuusaste on noin 83 prosenttia; valtaosa kuluttajista valitsee mieluiten kotimaisen kurkun.

Kurkun pääsatokausi on maaliskuusta lokakuuhun. Satohuiput ajoittuvat huhti–elokuuhun. Kurkun tuotantoala on noin 74 hehtaaria. Tästä alasta vajaa 20 hehtaaria on varustettu ympärivuotisen viljelyn mahdollistavalla valotuskalustolla.

Kotimaisen kurkun markkinaosuus on talvellakin noin 50 prosenttia kokonaiskulutuksesta. Kurkun tuontijakso ajoittuu lähinnä lokakuusta maaliskuuhun. Keskikesällä kurkkuja ei juurikaan tuoda.

Mieto ja kevyt herkku

Kurkku on yksi suosituimpia vihanneksiamme. Pitkä kasvihuonekurkku on tavallisin, mutta kurkusta on myös monenlaisia muunnoksia.

Kevyt ja monikäyttöinen kurkku sopii sellaisenaan salaatteihin, leivän päälle sekä dipattavaksi ja mehuksi. Kylmä kurkkukeitto on mainio hellepäivän ruoka. Kurkku sopii myös lämpimiin ruokiin kuten patoihin, keittoihin ja viipaleina paistettavaksi. Keitettynä tai höyrytettynä kurkku on oiva lisäke. Kotimaista kurkkua ei tarvitse kuoria, huuhtelu ennen käyttöä riittää.

Kurkku on 96-prosenttisesti vettä, joten sen energiapitoisuus on hyvin pieni. Korkean vesipitoisuutensa vuoksi kurkku on herkkä lämpötilojen vaihtelulle. Liian lämpimässä se nahistuu ja liian kylmässä paleltuu. Ihanteellinen säilytyslämpötila on +10–14 astetta. Kurkku pakataan muovikelmuun, joka estää nahistumista. Kelmuun pakattua kurkkua voi säilyttää kotona huoneenlämmössäkin.

Kurkku on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää runsaasti etyleeniä tuottavien kasvisten, kuten tomaatin, vieressä.

Aasiasta maailmalle

Kurkku ᅠ(Cucumis sativus) on kotoisin Pohjois-Intiasta Himalajan juurelta. Nykyään viljeltävät miedot kurkkulajit on jalostettu siellä kasvavista katkeranmakuisista villikurkuista. Kurkku on melonien ja kurpitsojen sukulaiskasvi.

Kurkkua ovat rakastaneet niin intialaiset, egyptiläiset kuin roomalaiset. Kurkun käyttöä on kuvattu jopa egyptiläisissä hautapiirroksissa ajalta 5000 eaa.

Roomalaiset ja kreikkalaiset toivat kurkun antiikin aikana Eurooppaan, ja Rooman keisari Tiberius oli niin mieltynyt kurkkuun, että halusi syödä sitä ympäri vuoden.

Ruokapöytien tyylikkään viileä herkku saapui Ranskaan 800-luvulla, ja vähitellen sekä kasvihuone- että avomaakurkku ovat valloittaneet sydämet kaikkialla maailmassa.