Isältä pojalle – kotieläintilasta salaatintuotantoon lähes 70 vuodessa

Kivimäen puutarha on muuttunut sodanjälkeisestä kotieläintilasta monipuoliseksi puutarhayritykseksi. Lähes seitsemänkymmenen vuoden aikana sukupolvet ovat vaihtuneet, mutta vain vähän on muuttunut salaatintuotannon suhteen: Kivimäen tilalla on viljelty laadukasta salaattia maapohjaviljelyllä jo neljän sukupolven ajan.

Melkein seitsemänkymmenen vuoden ajan Turun Tortinmäessä sijaitsevan tilan hoidosta on vastannut Kivimäen suku. Tilan tuotanto on muuttunut ja pinta-ala kasvanut vuosien mittaan, mutta isät ja pojat ovat tehneet töitä yhdessä koko ajan. Ikävuosia nuorimman ja vanhimman tilalla työskennelleen sukupolven välillä on seitsemänkymmentäkolme vuotta.

Tänä päivänä Kivimäen tila on puutarha, jossa viljellään pääosin jääsalaattia. Tuotanto on perinteistä maapohjaviljelyä, jossa salaatit ja salaatin juuret kasvavat turvemullassa.

– Tämä on vanha kasvatustapa, jolla salaatin kasvatus on aikoinaan 60-luvulla aloitettu Suomessa. Olemme halunneet jatkaa tätä perinteistä tuotantotapaa myös myöhemmissä sukupolvissa, koska maassa pitkään kasvanut salaatti maistuu mielestämme erityisen mehukkaalta, kertoo kolmannen polven tilanhoitaja Jarkko Kivimäki.

Tilan perustaja ja viljelyperinteen vanhin edustaja Matti Kivimäki täyttää tänä vuonna 95 vuotta ja nuorin tilalla työskennellyt henkilö on tilan nykyisen hoitajan Jarkon 22-vuotias poika Jarno Kivimäki.

– Ja onhan Jarnolla 1-vuotias tytär. Vielä pari vuotta täytyy kuitenkin odottaa ennen kuin pojantytär pääse tilalle tekemään laatikoita. Sitten tilalla on työskennellyt viisi sukupolvea, vitsailee puutarhuri Jarkko Kivimäki.

Kotieläintila syntyi sotien jälkeen

Matti Kivimäki perusti vaimonsa kanssa Kivimäen tilan 1940-luvulla, sodan loputtua. Maat lohkaistiin silloin hänen vaimonsa perheen omistamista maista. Tila rakennettiin pikkuhiljaa, rakennus kerrallaan. Kaikki rakennukset tehtiin itse ja ajan myötä tilalle muodostui vanhanajan maatalo pihapiireineen. Kotieläintilalla elettiin maalaiselämää lehmien, vasikoiden ja sonnien kanssa, josta toiminta laajeni vielä 60-luvulla. Kivimäet alkoivat viljellä mansikoita ja perunoita myytäväksi.

Salaatti tuli jäädäkseen

Seuraava harppaus Kivimäen tilalla koettiin vuonna 1979, kun he perustivat puutarhan, jossa alkoivat viljellä salaattia. Puutarhan perusti Markku Kivimäki yhdessä isänsä, tilan perustajan, Matin kanssa. Isän ja pojan yhteistyönä tilalle rakentui kasvihuone ja töitä jatkettiin yhteisvoimin.

– Meillä on tapana, että kun uusi sukupolvi ottaa viljelyn vastuulleen, tuleva eläkeläinen jää vielä tilalle töihin ja auttaa sen ylläpidossa. Edellisen sukupolven työt eivät siis lopu siihen, kun seuraava aloittaa, Jarkko kertoo.

Kun Jarkko Kivimäki otti tilan haltuunsa myöhemmin, kotieläimet jäivät pois tilan elämästä. Vuonna 1989 kolmannen polven mukana tilalla siirryttiin viljelemään pääasiallisesti salaattia. Jarkolla oli kutsumus puutarhaviljelyä kohtaan ja isän sekä isoisän työn jatkaminen oli selkeä päätös.

– Voi tietysti olla, että alitajunnassa kummitteli myös ajatus tilan jatkuvuudesta. Omalta osaltani halusin, että tilan toiminta ja edellisten sukupolvien tekemä työ jatkuisi eteenpäin.


Jarkko Kivimäen otettua tilan haltuun,
kotieläimet saivat jäädä ja päätuotteeksi tuli salaatti.

Viljelymetodi isältä pojalle

Maapohjaviljely on tekniikaltaan ollut hyvin samantyyppistä 60-luvulta lähtien ja neljä sukupolvea on viljellyt tilalla hyvin samankaltaisesti. Edes ympärivuotiseen viljelyyn siirtyminen ei juuri pidentänyt Kivimäen tilan viljelykautta.

Ennen kasvihuoneiden valoja tammikuun toisella viikolla istutettiin ensimmäiset taimet ja viimeiset salaatit leikattiin marraskuun alkupuolella. Nykyään Kivimäen tilalla kasvaa jääsalaattia ympärivuotisesti ja keräsalaattia vanhan kaavan mukaan tammikuusta marraskuuhun. Keräsalaattia kutsutaankin tilalla kesäkeräksi.

– Internetin ja kännyköiden tulo tilalle paransi asioita huomattavasti. Silloin 80-luvulla, kun oli vielä lankapuhelin, tavaraa myydessä piti keskeyttää työt ja lähteä sisälle, jotta sai ostajan kiinni. Myös pankkiasiointi ja viljelytiedon hakeminen on helpottunut. Ennen viljelytietoa piti etsiä vaivalloisesti kirjoista.

Yrittäjä muiden joukossa

Jarkko Kivimäki näkee, että vuosien aikana viljelijän ammatin arvostus on muuttunut. Nykyään ollaan kiinnostuttu sekä tuoreista kasviksista että niiden tuottajasta, kun ennen viljelijää saatettiin pitää pelkkänä jyväjemmarina. Nykyään viljelijä nähdään yrittäjänä muiden joukossa.

– Viime vuosisadan alussa viljelijää ei arvostettu, vaikka kärsittiin nälästä. Nykyään viljelijää arvostetaan, eikä nälästä kärsitä. Luulen, että asemaa on parantanut osaltaan yleinen kiinnostus kotimaiseen kasvisruokaan.

Kivimäet viljelevät tänä päivänä salaatin lisäksi jonkin verran peltoviljelyksiä, joissa kasvaa viljaa ja palkokasveja.

– Tarve viljellä ruokaa on kuin virhe DNA:ssa. Se on geenivirhe, joka vain tulee syntyessä. Myös isälläni Markulla oli synnynnäinen kiinnostus kasveihin ja niiden kasvattamiseen, Jarkko vitsailee.

Perhesiteet muovautuvat, kun töitä tehdään päivittäin yhdessä.

– Työn kautta perhesiteet ovat erilaisia kuin silloin, jos ei tehdä töitä yhdessä. On hienoa, kuinka kiireaikana kaikki kynnelle kykenevät tulevat auttamaan. Puutarhaviljelyssä kiehtoo myös monipuolisuus. Teemme vaimoni kanssa ristiin toinen toistemme töitä. Ei ole sellaista ison firman komentoketjua, vaan saa toimia itse monitoimimiehenä.


Perheen pienimmän, 1-vuotiaan Ilonan suunnitelmista
ei vielä tiedetä. Kuvassa Jarno, Ilona ja Matti Kivimäki.

Viljelyn tulevaisuus mietityttää perhetilalla

– Haasteita ei osata ajatella olevan menneisyydessä, vaan niitä näkee enemmän tulevaisuudessa. Kotimaisen ruuan asema globaalissa ympäristössä mietityttää. Meidänkin tilallamme sukupolvenvaihdos on vielä auki, mutta lapsia ei ole ikinä painostettu jatkamaan. He saavat aikanaan tehdä omat päätöksensä ja me tuemme niitä.

Sukupolvenvaihdokseen liittyen Jarkko Kivimäellä on toiveita.

– Sukupolvenvaihdosta pitäisi ehdottomasti helpottaa. Nyt nuoren ihmisen pitää ostaa monen sukupolven elämäntyö lähes yhdellä kertaa eikä kannustimia siihen juuri enää ole. Ennen puutarhayrittämisessä ja maanviljelyssä oli selkeitä etuja, jotka oman halun lisäksi kannustivat jatkamaan. Nykyään yrittämiseen ja varsinkin elintarvikkeiden tuottamiseen liittyvä byrokratia on lisääntynyt vuosien aikana.Nämä seikat eivät ainakaan lisää kiinnostusta siirtyä alalle.


Ylärivissä Jarno, Jarkko ja Markku,
alhaalla Ilona ja Matti.